Ala-temmeksen Pietilän suvussa on 8 sukupolvea. Olemme kolmen muun sisarukseni kanssa 8 sukupolvi. Suvun aloittaja on Matti Pietilä. Pihapiirimme vanhin talo on nykyään museona, ja kaikki vanhat tavarat on säilytetty. Se on rakennettu 1700-luvun lopussa. Pauli Pietilä, isäni pappa on keräillyt sinne lisääkin vanhoja tavaroita, sillä osa alkuperäisistä tavaroista on poltettu aikoinaan, niin kuin myllykin. Pietilässä on ollut aikoinaan sotavankeja. Helmi Pietilä, isäni mummo, kertoili isälle aikoinaan että eräs sotavanki oli ollut luhdin sisällä parikin päivää, ja sitten kun hän oli tullut ulos sieltä vihdoin ja viimein, hän kysyi Helmi mummolta: "Mihin tämän voipi laittaa?" Sillä hän oli maalannut komean taulun, jossa oli pihapiirimme ja hän oli tehnyt koivusta kehykset siihen. Taulu on yhä pirtissä muistuttaen tuota tarinaa.
Yksi sotavanki kuoli vanhan luhdin portaissa, portaat olivat jyrkät ja hän putosi. Pekka Pietilä on ollut isäni mukaan sukutalomme "kingi". Pekka Matin poika. Pekan vaimo oli Kaisa ja Kaisasta puhutaan yhä että Kaisa on se hyvä kummitus. Pihapiirissämme on kunnostettu navetta, joka on nyt siis yrityskäytössä, helmen pirtti, joka on saanut nimensä Helmi mummolta, Helmi oli hyvän tahtoinen ihminen. Sitten Pihapiirissämme on vanha talomme, sekä nykyään kotimuseona toimiva savupirtti, varasto, joka ennen oli hevosten karsinapaikkana, ja nykyinen lämpöhuone, jossa oli enemmän hevosia, ja olen kuullut että siellä olisi ollut kanojakin.
Yksi sotavanki kuoli vanhan luhdin portaissa, portaat olivat jyrkät ja hän putosi. Pekka Pietilä on ollut isäni mukaan sukutalomme "kingi". Pekka Matin poika. Pekan vaimo oli Kaisa ja Kaisasta puhutaan yhä että Kaisa on se hyvä kummitus. Pihapiirissämme on kunnostettu navetta, joka on nyt siis yrityskäytössä, helmen pirtti, joka on saanut nimensä Helmi mummolta, Helmi oli hyvän tahtoinen ihminen. Sitten Pihapiirissämme on vanha talomme, sekä nykyään kotimuseona toimiva savupirtti, varasto, joka ennen oli hevosten karsinapaikkana, ja nykyinen lämpöhuone, jossa oli enemmän hevosia, ja olen kuullut että siellä olisi ollut kanojakin.
Lehmiäkin on meillä ollu noin 20 vuotta sitten.
Sukumme on ollut talonpoikaisväkeä. Tilalla on ollut lampaita, kanoja, hevosia, sikoja, lehmiä ja koira on ollut aina, ja kaikki koirat ovat olleet mustia, mutta uusi koiramme jonka minä sain joululahjaksi, onkin valkoinen. Ja hyvin usein on koira ollut poikakoira, isäni muisti vain yhden tyttökoiran, Tellun.
Ala-temmeksellä on myös Lakeuden Koulu, joka rakennettiin 1950-luvulla, huolto-asema Seo ja vanha rakennus vanhainkoti Marttila. Emil Penz rakennutti sen rakennuksen, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, kunta peri rakennuksen. Siinä pihapiirissä on entinen Lakeuden talli, ja pari muuta isoa rakennusta. Takana on kaunis lampi, jossa ei enää kukaan käykään. Paitsi minä ja Veera olemme siellä käyneet melko usein, sillä se on niin rauhallinen paikka.
Ala-temmeksen läpi virtaa Temmesjoki. Ennen siellä on pystynyt uimaan, mutta ei enään, sillä se on saastunut, ja pohja on huono. Siellä on myös jotkut(en tiedä ketkä) hukkuneet, kun ovat jotenkin liukastuneet.
Ala-temmes kuuluu yhä Liminkaan, joka oli ennen hurjan paljon isompi mitä nykyään. Liminka on saanut nimensä Limmi-jättiläisestä, joka kansanperinteen mukaan vaikutti seudulla muinoin.
Tämä Pietilän sukutila on ollut suvullamme ainakin vuodesta 1864, tarkkaa tietoa ei ole, mutta ainakin tuosta vuodesta lähtien.
Kun Suomi vielä oli Ruotsin vallan alla he sotivat Venäjää vastaan. Sodan aikana, Suomalaisia sotilaita majoittui Ala-temmeksen
Marttilaan.
Kirjoittanut: Senni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti